Päivällä lähettiin Reettan kans käymään mutka Väylällä. Suunnattiin Pellikansuvantoon. Laitoin 4 vaappua (Poppeli) pyyntiin. Etelä-kaakkoistuuli oli erittäin hankala soutaa, emmekä meinanneet päästä pois suvannosta. Oli pakko soutaa alaspäin, jotta päästiin Lapinnivaan ja virran mukana alaspäin. Laskettelimme Kantoniemen kohdalle, jossa näytti olevan yksi soutaja. Parintunnin soudun jälkeen päätettiin lähteä kotiin, odottelemaan iltaa ja tuulen laantumista.
Palasin illalla (20:30) yksin Väylälle ja päätin soutaa Kantoniemestä alaspäin. Aluksi etelätuuli vielä häiritsi hieman soutua, mutta vähitellen tyyntyi. Sain vaaput (2kpl Poppeli ja 2kpl Lilli) uimaan hyvin ja sää oli muutenkin loistava, pilvinen ja tyyni. Veneitä oli väylällä melko vähän ja kaikki näyttivät suuntaavan tullin sillan alapuolelle.
Noin 23:00 muut soutajat palasivat takasin Melakankaan rantaan ja itse olin päässyt juuri tuohon kohtaan. Virta oli melko löysää, joten olin valinnut taktiikaksi soutaa voimakkaasti poikki virran, jotta vaappuihin saisi riittävästi liikettä ja eloa. Juuri kuin viimeinen soutaja oli ehtinyt jo rantautua, noin kello 23:30, vasen keskivapa värähti voimakkaasti. Vaaput olivat uineet joen syvimmästä kohtaa (väylä) matalampaan, joten ajattelin että vaappu kävi pohjassa. Pari sekuntia edellisestä ja vapa meni luokille. Vedin muutaman voimakkaan vedon airoilla, jotta kala tarttuisi kunnolla kiinni. Kelasin 3 muuta vaappua äkkiä pois vedestä ja käynnistin aurikolasivideokameran. (päivämäärä ja kellonaika on videossa väärä.)
Ajattelin ensin että Hauki kiinni, sen verran vähän kala laittoi vastaan. Lähempänä venettä kala hyppäsi ja pieni Lohi eli Titti (tai Kossi) varmistui purijaksi. Haavi olisi ollut paikallaan, koska koukkuun noin pientä kalaa oli hieman vaikea saada. Toinen vaihtoehto olisi ollut nostaa kala pyrstön tyvestä (tail). Titti tarttui mustaan Lilli-vaappuun, jossa oli punaisia pisteitä. Ajelin kotirantaan, johon ei ollut matkaa enää kuin 20 metriä ja punnitsin kalan.
Herätin Reettan vielä ottamaan kuvan, ennen kuin fileerasin Lohen.
Rauhoitus loppui 19:00 ja päätin lähteä käymään väylällä about 20:30. Porukkaa näyttikin olevan mukavasti, Melakankaan kohalla oli 3 venettä ja tullin sillan alapuolella näytti olevan ainakin 2 venettä. Päätin jäädä siihen väliin ja aloitin laskuni Kaunisjoensuusta.
Tuuli oli hieman pohjoisesta ja taivas oli pilvinen ja hieman vettäkin ripsoi. Kun olin laittamassa vaappuja (4kpl Poppeleita) veteen, kuulin yläpuoleltani molskauksen ja kaverillani Markuksella näytti olevan Lohi kiinni. Hän oli jo noussut seisomaan veneeseen. Kala pääsi kuitenkin valitettavasti irti.
Vähän aikaa soudettuani näin kun Lohi hyppäsi tullin sillan yläpuolella, lähellä suomen rantaa. Ajattelin soutaa koko välin varsin tarkkaan. Virta on melko löysää tuolla kohtaa, joten suurin osa soutajista vetää rannasta rantaan poikki virran. Itse soudin veneen nokka kohti pohjoista, joten eteneminen oli varsin hidasta, mutta vaappuihin sai riittävästi eloa.
Viihdyin joella reilut kolme tuntia, eikä tällä kertaa nykinyt.
Lähettiin Teemun kans Lappeaan lohensoutuun. Teemun kans on aina mukava lähteä kalaan ja hänen kans oppii myös aina jotain uutta, onhan hän kaksinkertainen Tornionjoen Lohikuningas.
Keli oli aivan loistava, pilvinen ja hieman sateinen, lohensoutajan unelma. Teemu valkkasi sopivat Poppeli vaaput (6 kpl) ja viritti ne hyvään uintiin. Sen jälkeen suuntasimme Lappean suvantoon hieman II-lähtöpaikan alapuolelle. Tilaa suvannolla oli hyvin sillä meidän lisäksi oli vain 2 venekuntaa.
Lappea.
Saimme laskea kohti Lappean Lomaa rauhassa ja suvannon parhaat paikat tuolta väliltä tuli nuohottua varsin tarkkaan. Suurin piirtein Moran kohillä Lohi iski puna-mustaan Poppeliin ja vasen laitavapa meni luokille. Tällä kertaa se ei kuitenkaan tarttunut kiinni, sai kuitenkin parit siimat sekaisin. Lohi oli onnekas.
Seuraavaksi suuntasimme I-lähtöpaikalle. En ollut siellä aikaisemmin käynytkään. Teemulle paikka oli toki tuttu. Virta oli siellä erilainen kuin itse suvannossa ja aallokkoa riitti. Alkoi myös satamaan vettä hieman enemmän. Teemu totesi että kummankin meistä on parasta soutaa yht'aikaa. Yleensäkin lohensoutuveneessä olisi hyvä olla soutupaikka kahdelle, koska se helpottaa roskien puhistamista vaapuista ja Lohen tarttuessa kiinni se mahdollistaa soutajan vaihtumisen lennosta.
Se iskee aina yllättäen ja yhtä koska. Ehkä noin tunnin soutamisen jälkeen oikea laitavapa meni luokille. (kellon aika on videossa väärä, pitäisi olla noin 14:30)
Ennen kuin pääsimme varsinaisesti väsyttämään Lohta, oli selvitettävä siimat kahden vaapun osalta, jotka Lohi kerkesi sotkea iskiessään kiinni. Loppujen lopuksi J-P:n väsytettyä Lohen, Teemu koukkasi veneeseen 5,6kg painavan ja 83cm pitkän Kojamon.
Tornionjoki Lappea 5,6kg ja 83cm Kojamo ja J-P
Tornionjoki Lappea 5,6kg ja 83cm Kojamo ja Teemu
Tässä vaiheessa oli hyvä pitää pieni tauko, sillä olimme soutaneet jo noin 4 tuntia. Suolistimme Kojamon ja kävimme kaljalla Lappean Lomassa.
Rauhoituksen alkamiseen oli vielä noin 4 tuntia, niinpä päätimme käydä vielä mutkan Väylällä. Teimme suurin piirtein samanlaisen laskun kuin ensimmäinenkin oli. Lohta pintoi paljon, mutta vaaput eivät tuntuneet ärsyttävän niitä.
Näimme päivän aikana noin 40 lohta ja taas tuli todistettua ettei ne kaikki pure. Joka tapauksessa onnistunut reissu.
Suuntasin tullinsillan alapuolelle tarkistaen ensin kuitenkin tullinmontun. Etelätuuli oli voimakas ja se haittasi soutua todella paljon. Tuntui siltä että joka vedolla vene menisi kaksi vetoa väärään suuntaan. Pari tuntia jaksoin kuitenkin värkätä tuulessa kunnes tajusin luovuttaa.
Vietin 3 tuntia Muonionjoella ja laskin Melakankaan yläpuolelta tullin sillalle. Saldona oli 2 hienoa Lohen hyppyä ja yksi tärppi tullin montussa. Lohi ei kuitenkaan tarttunut kiinni, vaikka kerkesin vetää lujat vedot airoilla. Vaappuina (2kpl) oli Poppelit ja uitin myös Sampon sitomaa putkiperhoa (den vanligen). Lohi puraisi Poppelia.
"Urheilukalastus on kalastuksen muoto, jossa tavoitellaan kalastuksen tuottamaa nautintoa aktiivisilla välineillä. Suurin osa suomalaisista
kalastuksen harrastajista pitää saaliinsa, mutta puhdasoppisin
urheilukalastus on ns. pyydystä ja päästä eli catch & release
-kalastusta, jossa kaikki saalis vapautetaan."
Eli, jos sulla on pakastin täynnä kalaa tai muu järkevä syy olla ottamatta kalaa vaihtoehtona on C&R -kalastus. Jos kala ei ole vahingoittunut ja selviää kalastustapahtuman rasituksesta sen voi päästää takaisin kasvamaan. Erityisesti uhanalaisten lajien kuten Itämerenlohen kalastuksessa kannattaisi käyttää valikoivaa kalastusta. Isot kalat olisi järkevintä päästää takaisin jatkamaan sukuaan. Tämä ei estä valokuvan ottamista kalastajasta saaliin kanssa. Iso lohi ei välttämättä ole aina edes paras syömäkalana?
Vuoden 2012 nousulohimäärä näyttää tekevän uuden ennätyken ja referenssin 'hyvästä lohivuodesta' tuleville vuosille. Kaikuluotaustuloksia on mitattu vuodesta 2009 asti RKTL:n toimesta rajajoessamme eli Väylässä.
Nousulohen kokonaiskertymä vuosittain (2009-2012).
Kävin hakemassa Sampolta muutaman Lohiperhon, jotta pääsen tutustumaan myös lohensoutuun perhoa ärsykkeenä käyttäen. Itse en noita perhoja tunne, enkä ole koskaan valmistanut, joten ajattelin että paras turvautua asiantuntijan apuun.
Lähettiin Joken kans käymään Vaaralammella torstaina 19.7.2012. Uusia Kirjolohia ei lampeen oltu istutettu sitten 12.7.2012, vaikka olimme vähän muuta ennakoineet.
Vaaralampi istutustilanne 19.7.2012
Saimme pohjaonget pyyntiin noin 20:00 ja jäimme laiturille odottelemaan mahdollista säiliöauton saapumista. Olisi ollut mukava saada videolle itse istutustapahtuma, mutta säiliöautoa ei kuitenkaan koko iltana näkynyt..
Kalastajia Vaaralammella oli puolen tusinaa ja ainakin yksi Kirjolohi oli nostettu lammesta laiturille. Kirre oli iskenyt pintaperhoon.
Koska vesi oli edelleen verraten lämmintä, emme yrittäneet olleenkaan aktiivista kalastusta virvelillä. Vispasin jonkin verran perhovavalla tuloksetta. Pintaperhoja minulla ei ole, joten homma meni harjoittelun piikkiin.
Vähän ennen kello 23.00 ultra light virvelini räikkä alkoi huutaa mukavasti.
Laiturille nousi 1,41kg Kirjolohi ja hymy oli herkässä. Syöttinä oli PowerBait Rainbow glitterillä. Alkuillasta olin yrittänyt myös muun värisillä tahnoilla, mutta jälleen kerran PowerBait Rainbow glitter oli se mikä kelpasi.
PowerBait Rainbow glitter.
Kalaa tuntui olevan lammessa vähänlaisesti, vaikka hyppyjä ja pintomisia näkyi silloin tällöin. Jori bongasi laiturin vierestä kalan, joka näytti käyttäytyvän epänormaalisti. Poimimme nälkiintyneen ja laihtuneen Kirjolohen talteen, koska se olisi kuollut joka tapauksessa.
Totesimme reissun päätteeksi että Kirjolohen aamusyönti on parempi kuin iltasyönti, ainakin saalismäärän puolesta se on tullut todistettua jo monta kertaa.
Lähettiin Mikan ja Joken kans käymään Vaaralammella lauantai-iltana 14.7.2012. Normaali viikkoistutus oli suoritettu infotaulun mukaan 12.7. eli torstaina ja lampeen oli laitettu 140kg Kirjolohta.
Vaaralampi istutustilanne 14.7.2012
Siirryimme suosikkipaikallemme ja laitoimme pohjaonget pyyntiin. Alussa heittelimme myös aktiivisilla pyydyksillä. Aktiiviseen ei tärpännyt. Sää oli kalastuksen kannalta erittäin hyvä ja välillä saimme kokea kunnon sadekuuronki.
Vaaralampi 14.7.2012
Olimme kalastaneet vain muutaman minuutin kun Mikalla oli jo Kirre kiinni syötissä. En tiedä olisiko pitänyt antaa Kirren nieleskellä iso PowerBait Rainbow pallo kunnolla, mutta kala sylkäisi syötin ulos heti kun siimaa alettiin kelata. Arka kala?
Seuraavan syötin Kirjolohi nielaisi kunnolla [20:49] ja Mika sai kelata rantaan 1,54kg saaliin.
Vaaralampi Kirjolohi 1,54kg ja Mika.
Jokella tärppäs noin tuntia myöhemmin [21:42] ja saaliina 1,21kg Kirjolohi. Syöttinä PowerBait Rainbow glitter.
Viimeistä kalaa saimmekin odottaa hieman pidempään. Yöllä [02:22] laiturilta tärppäs Mikan pohjaonkeen noin 1,5kg Kirre. Syöttinä oli PowerBait Red ilman glitteriä.
Vaaralampi ja Mika yöllä 15.7.2012
Saalista saimme siis kohtuullisesti eli 3 kalaa 8 tunnissa. Hieman jäi sellainen fiilinki että Kirjolohta oli lammessa runsaasti (näimme paljon hyppyjä ja pintomisia), mutta kala ei ollut syönnillä. En tiedä johtuuko lämpimästä vedestä vai mistä?
"Erityisen ongelmallisena Oceana pitää sitä, ettei lohen kalastusta
olla kieltämässä aluevesien ulkopuolella. Koska eri jokien
lohipopulaatiot sekoittuvat keskenään merivaelluksen aikana, ei
kalastusta ei ole mahdollista kohdistaa vain vahvoihin kantoihin.
Toinen Oceanan esiin nostama ongelma on lohen ja meritaimenen erilliset
alamitat, mikä voi johtaa siihen, että alamittaisia lohia raportoidaan
meritaimenina."
Nostin veneen Väylästä trailerin kyytiin ja vein säilöön. Vesi on lämmennyt jo sen verran (+15°C) että häätyy pitää pieni tauko Lohen kalastuksen suhteen. Heinä-Elokuun vaihteessa vois käydä seuraavan kerran. Lohta näyttää nousevan erittäin hyvin ainakin Kattilakosken luotaimen mukaan. Parhaina päivinä (2.-4.7) on noussut 3000-3300 Lohta per päivä. Tuo veden lämpeneminen on kokemusten mukaan yksi niistä tekijöistä joista Lohi tai lohimiehet eivät pidä, sillä kala ei tahdo silloin olla virkeimmillään eli ei ärsyynny.
Lohestajan mielestä huonoja juttuja on esimerkiksi:
lämmin vesi +15°C tai enemmän -> Lohi ei pure vaappuihin hanakasti. Kokeile perhoa.
nouseva vesi -> roskaa vedessä -> roskaa vaapuissa. Yksin turha mennä soutamaan, tarvit kaverin puhistamaan roskia vaapuista.
matala vesi -> peltien uittaminen ei tahdo onnistua.
kova tuuli -> veneen hallinta ja soutaminen vaikeaa.
Rauhoitus loppui maanantaina kello 19:00 ja suuntasin Patokorvaan jo hieman ennen seitsemää. Siellä olikin jo muutama venekunta ja jatkoin matkaa Potokorvan yläpuolelle, jossa oli 2 muuta venekuntaa. Alueella on paikka paikoin erittäin matalaa, joten oikeat ajoreitit on syytä olla selvillä. Potokorvan yläpuolella oleva alue on niin matalaa, että siitä kävelee kumpparit jalassa kastumatta Ruotsiin silloin kun vesi on matalalla.
Lisäsin tekemäni kuvan, jossa näkyy suositeltava suotureitti ja muutama tärkeä kuoppa, joista on saatu paljon kalaa. Koska mulla ei ole kaikuluotainta, kuopan sijainnit on suurinpiirtein ja oikea paikka täytyy tulkita joen virtaumista.
Muonionjoki Patokorva soutoreitti sekä kuopat.
Tein Patokorvan yläpuolelta 2 laskua ja lisäksi soutelin Pellikansuvannossa. Merkkaamistani Pellikansuvannon alun kuopista näin kun saatiin edellisenä päivänä 2 kalaa.
Muonionjoki Patokorva Harri ja Erkki.
Vene rannassa Muonionjoen Patokorvan nuotiopaikalla. Väylässä näkyy Harri ja Erkki.
Lopuksi laskin aina Melakankaalle asti. Aikaa veneessä tuli vietettyä reilu 7 tuntia ja yöllä 02:00 maissa alkoi olla jo todella kylmä. Usva nousi joesta ja varpaita paleli. Päätin lähteä nukkumaan
Sunnuntaina vietin veneessä 7 tuntia, kunnes rauhoitus alko 19:00. Suuntasin veneen kohti Patokorvaa (Patokora) ja Luttusen suvannon alkupäässä näin ko naapurin mies Jorma P. kaverinsa kans rantautui Lohen kanssa. Kävin porisemassä äijien kanssa ja ihastelemassa kirkasta nousulohta. Lohi oli iskeny puna-mustaan+muita ärsykevärejä Poppeliin.
Jatkoin matkaa Patokorvaan ja teinki sieltä 3-4 laskua. Soutelin myös Luttusen suvannolla ja näin kun venekunta yläpuolellani sai Lohen suurin piirtein samasta paikkaa mistä Jorma & co oli kalan saanut.
Lopuksi puotin myös Lapinnivan alas ja keräsin vehkeet veneeseen. Melakankaan rannassa kävi kuhina kun rauhoitusaika alkoi ja veneet rantautuivat. Lohen rauhoitusaika on Tornion-Muonionjoella joka Sunnuntai 19:00 aina Maanantai-iltaan 19:00. Tällätavoin Lohelle annetaan mahdollisuus nousta kohti kutemapaikkoja.
Päivä meni Levilä ja Kittilässä. Kittilässä oli markkinat ja Vesicross kisat. Ounasjoesta ei Lohta saa, mutta sielä ajethan moottorikelkoila.
Illalla kävin nopean mutkat Väylälä. Keli oli aivan loistava, pilvinen. Kolarin paikallinen pubi voitti lohestuksen kuitenki lauantai-iltana, joten suunta sinne. Vaikka kyllä sielä pubissaki "lohestethin" ja kovasti.
Aamupäivä meni Pajalan markkinoilla, jotka ovat Pohjois-Ruotsin suurin markkinatapahtuma. Ostin markkinoilta pari sassin peltiä. Myyjä meinas että peltejä ei enää kohta saa, koska tekijä on jo sen verran vanha mies, ettei koskaan tiedä koska se lähtee autuaimmille lohestusvesille. Ostin markkinoilta myös yhden Lohi-Armas vaapun.
Illalla olikin sitten taas aika lähteä Väylälle. Keli vaikutti hyvältä, taivas oli pilvinen ukkoskuurojen jälkeen. Suuntasin Patokorvaan, josta oli kesän aikana saatu paljon lohta. En ollut paikassa aikaisemmin käynyt ja selvisi että Patokorvan päällä Väylä on tosi matala. Rantauduin ja juttelin erään paikallisen kanssa, joka kertoi että matalalla vedellä pääsee kumisaappaat jalassa Suomesta Ruotsiin.
Virittelin vehkeet ja laitoin väreiksi ahventa jäljittelevät vaaput. Melkein heti kun alotin laskun alkoi sataa vettä ja sitä satoiki melko paljon. Muutamia muitakin venekuntia oli tullut samoille apajille. Kukaan ei näyttänyt saavan kalaa hyvästä kelistä riippumatta. Seuraavana päivänä kuulin kuitenkin että kaverini Jukka oli sieltä kaverinsa kans Lohen saanut. Lohi oli purrut Poppeli vaappuun.
Muonionjoki Jukka ja Lohi 14.7kg ja 111cm Patokorvasta 6.7.2012
Käytiin Reettan kanssa tekemässä yks lyhyt lasku Melakankaan kohalla. Ei tapahtumia. Mika soitteli ja oltiin sovittu jo aiemmin että käytäs yhessä lohestamassa. Suuntasin Passatin keulan kohti Saarenpudasta, jossa Mikalla on vene ja vehkeet.
Päätettiin että Mika soutaa koska on tutuilla vesillä, itse en ollut aikaisemmin kyseisessä paikassa soutanut. Siinä ei kauaa nokka tuhissut ko oikea laitavapa meni luokille. Mika veti vielä airoilla pari tiukkaa vetoa ja kelattiin muut vaaput pois vedestä. Aloin väsyttää Lohta, joka ei vaikuttanut kovinkaan isolta. Lohi kerkes tehä pari ryntäystä veneen vierestä, mutta varsin pian se tuli kyljellään veneen vierelle ja Mika koukkasi sen kyytiin.
Muonionjoki Marjas Lohi 4,15kg 78cm Mika ja J-P 5.7.2012
Muonionjoki Marjas Lohi J-P 5.7.2012
Muonionjoki Marjas Lohi J-P 5.7.2012
Lohi oli sukupuoleltaan naaras eli Marjas ja painoi 4,15kg. Pituutta kalalla oli 78cm. Kala tarttui kiinni noin viiden minuutin soutamisen jälkeen, eikä videoaurinkolaseja oltu edes ehditty virittää valmiiksi. Vaappuna toimi ahventa jäljittelevä alkuperäinen JAN. On se Mika kyllä melkonen soutaja ja Lohimies!
Käytiin Reettan ja Siljan kans tekemässä alkuilllasta parin tunnin lasku Melakankaan kohalla. Lohi ei tarttunut mihinkään neljästä vaapusta, mutta näimme kuitenkin parin Lohen pintovan. Silja oli ensimmäistä kertaa veneessä ja pelkäsi aluksi hieman (paljon).
Kävin illalla vielä uudestaan yhden laskun tekemässä. Keli oli aurinkoinen ja tuuleton. Sääskiä ja muita pörriäisiä oli seurana paljon. Vedin samoilla vaapuilla kuin ensimmäisenkin laskun.
Erikoisin tapahtuma oli venekunta, joka souti lohta etenemällä vastavirtaan! Luit oikein. Vene alkoi lähestyä alavirrasta ja ihmettelin että ajavat hiljoskellen moottorilla minua kohti. Ei he moottorilla ajelleet, vaan soutivat voimakkaasti vastavirtaan. Moista lohensoutua en ole ennen nähnyt. Otin vaaput pois vedestä ennen kuin soutivat niihin pahki. Ajattelin että soutavat varmaan Kolarista Muonioon asti vaaput perässä...
Mika sai samana päivänä 6-7 tunnin soutu urakan päätteeksi Kojamon 6,7kg ja 87cm.
Muonionjoki Mikan Lohi 6-7 tunnin soutu urakan päätteeksi Kojamo 6,7kg ja 87cm.
Tehtiin Joken kans kalastusreissu Vaaralammelle 1.7.2012. Kalastuslupamme alkoi 3:00 aamulla. Vaaralammen infotaulu kertoi viimeisimmän istutustilanteen.
Vaaralampi istutustilanne 1.7.2012
Sää oli sateinen, tuulinen ja kolea, lämpötila oli alle 10°C. Siirryimme suoraan suosikkipaikallemme ja laitoimme pohjaonget pyyntiin. Jokke laittoi syötiksi PowerBait Rainbow glitteriä. Meikäläinen laittoi myös PowerBaittia, toiseen vapaan Rainbow (ilman glitteriä) ja toiseen Orange glitterillä. Lisämausteena laitoin myös katkarapua, 1kpl per syötti. Katkaravut oli ihan perus pakastealtaan Pirkkaa ja koko oli pieni. Kotona sulatin katkat mikrossa, jonka jälkeen vielä lämmitin niitä minuutin. Kypsä katkarapu pysyy paljon paremmin kiinni koukussa, koska se on koostumukseltaan kovempi kuin raaka. Ennen kuin syötin heittää veteen, on syytä tarkistaa että tahna+katka kelluu. Jos ei kellu, niin tahnaa lisää tai vähemmän katkaa.
Kunhan saimme syötit veteen, teimme nuotion, jonka lämmössä oli mukava odotella tapahtumia. Kello 4:14 oli Jokella Kirjolohi (1,54kg) kiinni, ei muuta kuin saalis rantaan.
Vaaralampi ja Jokella Kirjolohi kiinni.
Vaaralampi Kirjolohi 1,54kg ja Jokke
Kello 4:25 eli 11 minuuttia edellisestä Jokella taas vapa tärisi. Saaliksi 1kg Kirjolohi, kiintiö oli Joken osalta siis täysi.
Lupatarkastaja tuli myös aamun tunteina käymään. Tyhjensi roska/suoliämpärin. Kyseltiin että minkä kokoista Taimenta lampeen oli istutettu. Hän kertoi että pientä ja istutus oli epäonnistunut. Kuolleita Taimenia oli löytynyt rannoilta. Veden pH ja muita arvoja oli mitattu, eikä mitään epänormaalia ollut löytynyt. Lupatarkastaja kertoi että pari vuotta sitten oli myös yritetty Taimenta istuttaa ja kalat oli tuolloin toimitettu Ohtaojalta RKTL:n kalanviljelylaitokselta (Taivalkoski). Taimenet eivät silloinkaan olleet menestyneet vaan olivat kuolleet nälkään. Lupatarkastaja kertoi että he olivat saaneet takuuna uuden satsin kaloja tuolloin Ohtaojalta, mutta tilanne oli ollut sama, kalat kuolivat nälkään. Vaaralammen väki oli käynyt tutustumassa Ohtaojan kalanviljelylaitokseen ja olosuhteet olivat olleet mielenkiintoiset. Kalat oli viljelty isoissa halleissa, jotka sisälsivät viljelyaltaat. Hallin valaistus oli ollut mitätön, eikä Lupatarkastaja yhtään ihmetellyt että miksi Taimenet eivät olleet selvinneet luonnossa. Eihän se ole ihme, jos on elänyt koko elämänsä pimeässä ja ahtaassa altaassa ja ruoka on tuotu suuhun, ettei opi itse ruokaa löytämään valoisassa Oulun kesässä. Vielä jos siirretään lämpimästä altaasta kylmään veteen, voi järkytys olla suuri.
Meikäläisen vavoissa ei tapahtumia alkanut kuulua, joten vaihdoin saman PowerBait Rainbow glitter tahnan syötiksi mikä Jokellakin oli toiminut. Kello 7:31 alkoi vapa tärrätä ja saaliina 1,43kg kirre.
Vaaralampi ja J-P:llä Kirjolohi kiinni.
Vaaralampi Kirjolohi 1,43kg ja J-P
Loppuun asti piti melkein lupa-aikaa sinnitellä, sillä 9:42 saatiin viimeinen luvan sallima kala. Painoa kirreltä löytyi 1,08kg.
Reissu oli onnistunut ja saatiin koko "venekunnalle" kiintiö täyteen. Kalaa hyppi ja pintoi todella paljon, mutta vain harvat söivät pohjaonkeen. Myös aktiivisin menetelmin kokeiltiin, mutta ei kelvannut. Näytti siltä että Kirjolohet nappasivat mielellään pinnasta ruokaa. Jos tahnapallon jämän heitti lampeen kellumaan, kävi sen kohta kirre nappaamassa parempiin suihin. Taitaa siis olla aika pintaperholle?
